Musikantteja

Lahjakkaat Mäkelän veljekset Antti, Elias ja Mikko

Mäkelän talon veljekset Taneli (1869-1958), Antti (1871-1937), Elias (1878-1951) ja Mikko (1882-1942) soittelivat jo poikasina taitavasti pajupilliä sekä tuohitorvea. Kiinnostus musiikkiin oli tullut syntymälahjana ja nuoruudessa se suuntautui torvisoittoon. 

Antti Nuppola tahtoi keisarin soittokuntaan

Veljeksistä Antti sai soitto-opin Viipurin tarkk'amujapataljoonan soittokunnassa 1889-94 ja lisäoppia nuottikirjurina Suomen Kaartin Pataljoonan soittokunnassa.  Kotona Nuppolassa hän opetti torvisoiton taitoa nuoremmille veljilleen Eliakselle ja Mikolle. 

Antti Nuppola pääsi Kaartin pataljoonan soittajana mukaan keisari Nikolai II:n kruunajaisiin, jotka pidettiin Moskovan Kremlissä 26. toukokuuta 1896. Matka vahvisti Antin unelman saada soittaa keisarin suuressa soittokunnassa. Vuonna 1903 Antti muutti Pietariin saatuaan vuoden pestin Tykistön soittokuntaan. Seuraavana vuonna hän pääsi harjoittelijaksi Itämeren laivaston soittokunnan riveihin. Hän läpäisi soitokokeen vakinaista paikkaa varten, mutta valitettavasti Tsaarin Itämeren laivaston soittokunnassa ei ollut yhtään vapaata vakanssia. 

Niin Antti Nuppola jäi Suomeen Tsaarin soittokunnan suunnatessa 1905 Japanin merelle. Tsushiman meritaistelussa Venäjän laivasto tuhoutui lähes kokonaan, myös Itämeren laivaston soittokunta hukkui laivansa mukana. Antin unelma mureni, mutta elämä tarjosi tilalle uutta.

Antti muutti Viipuriin, josta sai paikan vaihdemiehenä rautateiltä. Veljensä Elias hankkiutui myös rautateiden palvelukseen Viipuriin, ja yhdessä veljekset liittyivät kornetin soittajina Viipurin rautatieläisten soittokuntaan. Soittokunta kehittyi nopeasti, tuli tunnetuksi ja voitti pian palkintoja kilpailuissa.

Antti ja Elias kävivät usein Luumäellä ja harjoittelivat ja esiintyivät Nuppolan torvisoittokunnan kanssa. He kopioivat nuotteja torvisoittokunnan ja muiden paikallisten soittokuntien käyttöön. Myöhemmin Antti kiinnostui viulun rakentamisesta. Hän valmisti ohjeiden mukaan viulukotelon ja viulun, jotka ovat esillä Mäkelän talossa.

Elias Nuppola toi uusia ajatuksia kylälle

Elias Nuppola löi alkuun monta hyvää asiaa Nuppolan kylässä 1900-luvun alussa. Hänen aloitteestaan perustettiin v. 1910 Kangasvarren nuorisoseura, jossa hän toimi aktiivisesti. Vuonna 1910 Elias perusti Nuppolan torvisoittokunnan. Torvisoittokunnan johtamiseen hän järjesti aikaa, vaikka työskenteli Suomen rautateillä ja asui Viipurissa ja myöhemmin  Pietarissa ja Helsingissä.

Elias oli lahjakas mies. Hän oli sydämeltään soittaja, mutta myös laulaja. Viipurissa asuessaan Elias innostui kuorolaulusta, ja vuonna 1906 perustettiin Viipurin rautatieläisten laulukuoro, jonka Elias otti johtaakseen.  Kuitenkin kornetin soittaminen vei voiton.

Elias oli saanut torvisoiton ytimeensä jo kotikylässä, ja Viipurissa Antti-veljen opissa hän ymmärsi soiton voiman ja merkityksen. Vuonna 1910 hän oli valmis perustamaan oman soittokunnan ja tarvitsi siihen kuusi miestä itsensä lisäksi. Hän halusi löytää soittajat ja opettaa heidät soittamaan. Eikä hän lähtenyt merta edemmäs kalaan; Nuppolan kylässä oli kiinnostuneita sukulaismiehiä, joiden kanssa hän aloitti neuvottelut. Opettajina toimivat Mäkelän veljekset Antti, Elias ja Mikko. Ensimmäisen vaskiseitsikon muodostivat Elias Nuppola, Mikko Nuppola, Jalmari Sairanen, Eemeli Sairanen, Oskari Sairanen, Taavetti Sairanen ja Vilho Huomo. Torvet tilattiin Helsingistä Eliaksen lainaamilla rahoilla. Jo ensimmäisenä kesänä soittajien taidot arvioitiin hyviksi ja esiintymisiä riitti. Miehet saivat palkkioistaan velan Eliakselle maksettua. Siitä se lähti, ja soitto soi aina vuoteen 2010 asti. Nuppolan torvisoittokunnan nimi muutui Kangasvarren nuorisoseuran soittokunnaksi 1950-luvulla.

"Elias löi alun ja alko sit soittaa meien kanssa"

Elias oli monipuolinen musiikkimies ja soittajiensa arvostama johtaja. Hän toi nuotit tullessaan valmiiksi käsin kirjoitettuina seuraavaa viikkoa varten. Hän soitti yhdessä soittajiensa kanssa kornettiaan ja järjesti soittokunnalle onnistumisen hetkiä, sillä hänellä oli taito valita varmoja, soittokunnalle sopivia kappaleita ohjelmistoon. Eliaksen johtama torvisoittokunta ehti kiertää pitäjän jokaisen seurantalon sekä naapurikuntien seurojen talot.

Työtehtävät Suomen rautateillä veivät Elias Nuppolan vakinaiseksi asemamieheksi Pietariin v. 1911. Venäjän vallankumouksen kuohuissa Elias pääsi palaamaan rajan yli Suomeen v. 1918 mukanaan viulukotelo ja nuotteja. Hän jatkoi esiintymisiä Nuppolan torvisoittajien kanssa, mutta muutti myöhemmin asemamieheksi Helsinkiin.

Talvi- ja jatkosodan aikana Elias kiersi soittamassa rintamalla viihdytysjoukoissa. Musiikkivääpelin natsat ja Oi kallis Suomenmaa kuuluivat yhteen.

Eläkkeelle jäätyään v 1949 Elias muutti takaisin syntymäkotiinsa Nuppolan Mäkelään. Eläkevuosinaan hän jatkoi esiintymisiä torvisoittokunnan kanssa. Myös sovitustyö jatkui. Elias myös kokeili kuorotoimintaa uudelleen: Nuppolan kyläläisistä syntyi hänen johtamansa sekakuoro.

Elias Nuppola nukkui pois 73 vuoden iässä joulukuussa 1951 kotonaan Mäkelässä, ja  hänet siunattiin maan lepoon Kankaan hautausmaalle. Haudalla sekakuoro lauloi ja torvisoittokunta soitti kunniamarssin. Kauniisti loppuun asti.

Pikkuveli Mikko - soittaja ja nuorisoseuramies

Mikko Nuppola oli lahjakas ja yritteliäs jo poikasena. Hän aloitti torvisoiton jo 12-vuotiaana isänsä ja veljensä opastuksella. Isoveljien Antin ja Eliaksen torvisoittoinnostus tarttui häneenkin, ja pian hän oli valmis soittaja Eliaksen seitsikkoon.

Mikko oli myös innostunut nuorisoseuratyöstä, ja hänet valittiin Kangasvarren nuorisoseuran varapuheenjohtajaksi. Mikko otti myös hoitaakseen nuorisoseuran kirjaston.

Lähteet: Annikki Hyytiäisen kirjoitus Nuppolan sukua -kirjassa; Annikki Hyytiäisen kirja Torvisoittoa Elias Nuppolan johdolla